Suomalaiset viher- ja puutarha-alan järjestöt Taimistoviljelijät ry (TVY), Suomen Puutarhakauppiaat ry (SPK) ja Maisemasuunnittelijat ry (MAS) ovat valinneet vuoden 2026 trendikasvit. Vuoden 2026 trendikasvivalinnoissa korostuvat muun muassa syötävät ja eri vuodenaikoina edukseen olevat kasvit.
 |
| Laikkuköynnökset kuten esim 'Annikki' minikiwi on yksi vuoden 2026
trendikasvi. Sopii istuttaa vielä IV-vyöhykkeelle mutta vaatii siellä
lämpimän paikka saadakseen satoa kypsymään kunnolla. |
Trendikasvien valinnalla halutaan nostaa esiin kuluttajille mielenkiintoisia ja terveitä kasveja, joita on myös hyvin saatavilla kotimaisilta taimitarhoilta ja puutarhamyymälöistä.
Trendikasveiksi valitaan kasveja, jotka
• menestyvät hyvin suomalaisissa olosuhteissa. Valikoimassa on myös pohjoisiin olosuhteisiin sopivia kasveja ja lajikkeita.
• ovat ulkoasultaan edustavia
• eivät ole taudeille ja tuholaisille alttiita
• ovat kotipuutarhoissa helppohoitoisia ja käyttökelpoisia koristekasveina sekä hyötykasveina
• kuuluvat kotimaisten taimistojen valikoimiin ja joista on olemassa hyviä suomalaisia lisäyslähteitä. Trendikasvit 2026 on esitelty Viherpäivien yhteydessä Viherympäristö-areenalla 12.2.2026 Jyväskylässä.
Trendikasvit 2026 ovat
PUUT: Kuuset – Ympärivuotista vihreyttä
Ainavihannat kuuset ovat pihojen ja puistojen viherryttäjiä silloin kun perennat ja lehtipensaat uinuvat talviunta. Monimuotoisessa kuusen suvussa on erilaisia kasvutapoja ja -muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Matalia lajeja ja lajikkeita voidaan käyttää reunuskasveina, pyöreät ja kartionmalliset muodot sopivat erilaisiin havukasviryhmiin tai hieman ahtaampiin kasvupaikkoihin. Suureksi kasvavat kuuset sopivat viheralueiden reunoille tai yksittäisiksi katseenvangitsijoiksi keskelle avaraa aluetta. Kuusilajien ja -lajikkeiden neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä harmaan ja hopeisen sävyihin. Joidenkin muotojen keväällä puhkeava uusi kasvu loistaa heleän kullankeltaisena tai purppuranpunaisena.
Kuuset tulevat toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla, ei kuitenkaan kaikkein kuivimmilla ja niukkaravinteisimmilla. Parhain kasvuympäristö kuusille on valoisa tai puolivarjoisa paikka, jonka kasvualusta on kohtalaisen ravinteikas ja keskikostea eli pidättää hyvin vettä, mutta ei ole märkä.
Kuusella on ollut tärkeä rooli myös kansanperinteessä. Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla. Sen on ajateltu suojelevan taloa. Kuusta voitiin käyttää myös karsikkopuuna, johon tehtiin merkkejä, karsintoja tai kaiverruksia jonkin tärkeän tapahtuman, henkilön tai paikan merkitsemiseksi.
Kansanperinnettä voi jatkaa istuttamalla perinteisen metsäkuusen rinnalle moderneja serkkuja ja erikoismuotoja, kuten mustakuusta, serbiankuusta, käärmekuusta, surukuusta, kultakuusta, purppurakuusta tai hopeakuusta. Kapeakasvuisesta surukuusesta on myös erikoismuotoja ja lajikkeita, kuten kultasurukuusi ’Haapasten Kulta’ ja purppurasurukuusi ’Punapaula’. Purppurapesäkuusi ’Punahilkka’ on puolestaan hidaskasvuinen ja kartionmuotoinen. Kuusen erikoismuotoja ei välttämättä ole saatavina isoina erinä kerrallaan, mutta hyvin varustetuista puutarhamyymälöistä löytyy monipuolinen valikoima myös näitä erikoisuuksia kotipuutarhurin tarpeisiin.
 |
| Kääpiöserbiankuusi 'Nana' sopii hyvin joulupuuna, vaatii kuitenkin aikaa saada sopivan kokoiksi että kannattaa istuttaa ajoissa. |
PENSAAT: Tuomipihlajat – Alkukesän ahkerat kukkijat
Turhaan ei tuomipihlajia kutsuta kahden vuodenajan kaunottariksi. Tuomipihlajan miedosti tuoksuvat valkoiset kukat avautuvat pian lehtien puhjettua touko-kesäkuun vaihteessa. Ylenpalttinen kukinta kestää parisen viikkoa. Kesän kuluessa kukkatertut kehittyvät punertaviksi marjaraakileiksi. Elokuussa pääsee keräämään kypsän ja tumman sinipunaisen marjasadon. Kypsät marjat ovat myös lintujen suurta herkkua, joten tarkkana kannattaa olla, ettei sato mene parempiin suihin! Sadonkorjuun jälkeen tuomipihlajat leiskuvat upeissa ruskaväreissä.
Tuomipihlajat ovat yleensä melko vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen, mutta ne kukkivat ja tuottavat parhaiten satoa aurinkoisella paikalla. Ne kestävät hyvin tuulta, kuivuutta ja jotkut lajit jopa tiesuolaa. Tuomipihlajat ovat nopeakasvuisia, pitkäikäisiä ja terveitä. Niistä saa nopeasti kasvatettua kukkivan suoja-aidanteen rajaamaan tonttia tai peittämään ei-toivottua näkymää. Joistakin lajeista on saatavilla myös rungollisia taimia, jolloin niistä voi kasvattaa pieneen pihaan mahtuvan kukkivan pikkupuun.
Suomessa käytetyimpiä ovat sirotuomipihlaja, rusotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja. Näistä marjatuomipihlaja eli "mustikkapuu" on myös marjakasvi. Viljelyyn valituista, herkullisen makuisista lajikkeista käytetään lisäksi kaupallista nimeä saskatoon. Taimistoilta ja puutarhamyymälöistä löytyvät muun muassa lajikkeet ’Honeywood’, ’Martin’, ’Northline’, ’Smokey’ ja ’Thiessen’. Marjatuomipihlaja 'Obelisk’ on puolestaan kapeakasvuinen pikkupuu.
Aiemmin paljon käytetty isotuomipihlaja on lintujen levittämänä paikoitellen levinnyt luontoon ja villiintynyt. Lajin viljelyä ja käyttöä onkin voimakkaasti vähennetty, ja muista tuomipihlajalajeista ja -lajikkeista on löydetty tilalle hyviä korvaavia vaihtoehtoja.
 |
| Amelanchier-lajikkeita sopii hyvin sekä leikattuna että harvemmin leikattu aitana. A. alnifolia lajikkeet tuottaa myös syötäviä marjoja mutta tietysti suosittelemme niitä istuttaa missä vähemmän liikenne. |
KÖYNNÖKSET: Laikkuköynnökset – Pohjolan minikiivit
Laikkuköynnökset, kuten kiinanlaikkuköynnös ja japaninlaikkuköynnös, ovat suomenkielisen nimensä mukaisesti lehdiltään laikukkaita. Keväällä puhkeavat lehdet ovat ensin hennon vaaleanvihreitä, kunnes täysikokoiseksi kasvaessaan muuttuvat tummemman vihreiksi. Samalla hedekasvien lehdistä osa muodostaa lehden kärkeen ja reunoille valkoista väriä aivan kuin lehteä olisi kastettu valkoiseen maalipurkkiin. Loppukesästä valkoinen väri haalistuu ja muuttuu hennon vaaleanpunaiseksi. Syysväritys vaihtelee keltaisesta punertavaan.
Muuttuvan värityksen lisäksi laikkuköynnöksillä on toinen mielenkiintoinen ominaisuus – ne tuottavat syötäviä hedelmiä. Kesäkuun lopulla tarkkasilmäinen ja -nenäinen voi havaita rehevän lehvästön seasta pieniä valkoisia kukkia, jotka tuoksuvat sitruksen ja kielon sekoitukselta. Pölytyksen onnistuessa kukista muodostuu pieniä, maukkaita ja aromikkaita keltavihreitä hedelmiä eli minikiivejä. Ruokakaupan hedelmätiskiltä löytyvät isommat ja nukkapintaiset kiivit ovatkin laikkuköynnösten jalostetumpaa sukua. Pääsääntöisesti laikkuköynnökset tarvitsevat sekä hede- että emikasvin tuottaakseen hedelmää. Yksikotisiakin lajikkeita löytyy, kuten kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’.
Laikkuköynnökset menestyvät yleensä menestymisvyöhykkeillä I–III, mutta kestävimmät kannat talvehtivat lämpimillä kasvupaikoilla vielä V-vyöhykkeelläkin, eli Oulun korkeudella saakka. Laikkuköynnökset viihtyvät parhaiten puolivarjossa tai auringossa, kun kasvualusta on hikevää, multavaa, runsasravinteista ja peruskalkittua. Talvenkestävyyttä voi parantaa valitsemalla suojaisa kasvupaikka ja suojaamalla juuristo lehtikasalla tai talvensuojaturpeella.
Rotevakasvuinen köynnös tarvitsee tilaa kaareville ja jäykille oksilleen sekä vankan tuen ja tukevan sidonnan, sillä se ei itse tartu tukeensa. Laikkuköynnöksiä voi kasvattaa köynnössäleikön lisäksi esimerkiksi pergolan tai tukevan porttirakenteen päälle, kasvamaan vapaasti muurilta alas tai maanpeittokasvina.
 |
| tässä minikivi-lajike 'Annikki', vaatii tukeva teline mutta on kestävä ja kaunis. |
PERENNAT: Nauhukset – Komeat keltaiset kukkijat
Kookkaat ja reheväkasvuiset nauhukset ovat puolivarjoisan syyspuutarhan väripilkkuja. Tähkä- tai töyhtömäiset keltaiset tai kellanoranssin kukinnot kasvavat reilusti lehtimassan yläpuolelle, joten ne näkyvät kauas. Kukinta on runsasta ja kukinta-aika on pitkä – heinäkuusta syys-lokakuun vaihteeseen. Kun istuttaa monia nauhuslajeja samaan paikkaan, pääsee nauttimaan pitkästä kukinnasta ja lehtien muoto- ja värikirjosta.
Nauhukset ovat erinomaisia puutarhan ja puiston reuna-alueiden istutuksissa ja alueilla, joissa tarvitaan korkeaa peittokasvillisuutta. Ne sopivat yksittäiskasveiksi tai muiden perennaistutusten taustalle. Suuret lehdet estävät tehokkaasti myös rikkakasvien leviämisen. Lajin mukaan nauhukset kasvavat reilusta metrin korkuisesta lähes parimetrisiksi kasviyksiköiksi. Rehevän kokonsa vuoksi nauhukset tarvitsevat vähintään puolen metrin paksuisen runsasravinteisen, humuspitoisen ja hyvin vettä pidettävän kasvualustan. Nauhukset viihtyvät sekä happamassa että runsaasti kalkitussa kasvualustassa.
Nauhuksien tuoksuvat kukat ovat mieluisia perhosille, mehiläisille ja kimalaisille. Loppukesän aurinkoisina päivinä voi samalla kertaa nähdä useitakin perhosia parveilevamassa nauhusten ympärillä ja mehiläisiä surisemassa kukinnoissa.
Nauhuksissa on runsaasti lajeja ja erilaisia lajikkeita. Useimmat nauhukset ovat erittäin talvenkestäviä. Aikaisin kukkivat lajit, kuten valtikka- ja lapinnauhus, menestyvät Lapissa asti. Eri lajeilla on myös erimallisia lehtimuotoja: kallionauhuksella on munuaismaiset lehdet, soihtunauhuksella kolmiomaiset, lähes herttamaiset lehdet ja valtikkanauhuksella syvän liuskaiset lehdet.
 |
| Ligularia 'Hietala' on se tunnetuin nauhus-lajike. Korkea ja näyttävä mutta vaatii kunnon ja riitävästi syvän multapenkki että kosteus pysyy myös keskikesällä. |
HYÖTYKASVIT: Puutarhamansikat – Makeat marjaherkut
Puutarhamansikat ovat maailman suosituimpia marjoja. Niiden makean mehukas maku, terveydelle hyödylliset ominaisuudet ja soveltuvuus myös kotipuutarhojen viljelyksille on varmistanut niiden pitkään kestäneen voittokulun.Perinteisesti puutarhamansikkaa viljellään mansikkamaalla, mutta mansikoita voi kasvattaa myös parvekelaatikossa, kasvatussäkissä, terassiruukussa tai amppelissa. Näin myös parvekkeen tai pienen rivitalopihan omistaja voi saada mansikkamehun, -kiisselin, -hillon tai -piirakan tykötarpeet omasta takaa. Puutarhamansikka tuottaa marjoja noin kolmen viikon ajan. Istuttamalla sekä aikaisia että myöhäisiä lajikkeita voi herkutella pidempään oman puutarhan marjoilla. Aikaisia lajikkeita ovat esimerkiksi 'Kaunotar' ja ’Honeoye’. Keskivarhaisia ’Jonsok’ ja ’Suvetar’. Erityisen myöhään kypsyvät lajikkeista ’Bounty’ ja ’Polka’. Puutarhamansikoiden uusia lajikkeita jalostetaan koko ajan. Suomalaisia uusia lajikkeita ovat muun muassa makean aromikas ja aikainen ’Maiju’, talvenkestävä ja satoisa ’Marketta’ sekä terve ja maukas ’Lumotar’.
 |
| Puutarhamansikat ovat vuoden 2026 hyötykasvivalinta. Tässä tunnettu 'Jonsok' lajike mutta trendikasvina löytyy myös muita lajikkeita, esim. uutuuslajikkeita kuten Lumotar, Maiju ja Marketta |
Trendväxter 2026
(AI-översättning)
TRÄD: Granar – grönska året runt
Städsegröna granar ger struktur och färg i trädgårdar och parker även under den tid på året då perenner och lövfällande buskar vilar. Släktet gran rymmer en stor variation av växtsätt och former: från låga, marktäckande sorter till klotformade, koniska, smala pelarformer och hängande siluetter. Lågväxande sorter passar som kant- och ramväxter, medan runda och konformade granar lämpar sig väl i barrväxtgrupper eller på mer begränsade ytor. Större granar fungerar som solitärer eller som avgränsning i öppna miljöer.
Barrens färg varierar från mörkgrönt till grått och silver, och vissa sorter har ett särskilt dekorativt vårskott i gult eller purpurrosa. Granar trivs i ljusa till halvskuggiga lägen med måttligt näringsrik och jämnt fuktig jord, men klarar inte de allra torraste och magraste växtplatserna.
Granen har även en stark plats i nordisk tradition och folktro, där den ofta planterades nära bostaden som skyddsträd. Denna tradition kan idag fortsätta genom att kombinera den klassiska skogsgranen med moderna och mer ovanliga former, såsom silver-, guld-, purpur- eller hänggranar. Många av dessa specialsorter finns i begränsade mängder, men är ändå tillgängliga för hemmaträdgårdar via välsorterade plantskolor.
 |
| Bland granarna finns en mängd olika former, pelar, häng, dvärg, blåa ja t.o. med fina blommor och skott såna som t.ex dvärgkoreagran och kottegran. Bilden är Ohlendorfii dvärggran som den kan se ut om sisådär 40 år på plats. |
BUSKAR: Häggmispel – flitiga blommande försommarfavoriter
Häggmispel är uppskattade för sin mångsidighet och sitt tydliga säsongsskifte. De blommar rikligt i maj–juni med vita, lätt doftande blommor strax efter lövsprickningen. Efter blomningen utvecklas bär som först är rödlila och senare mognar till mörkblå, ätliga frukter under sensommaren. Bären är även mycket omtyckta av fåglar. På hösten får häggmispeln intensiva höstfärger i gult, orange och rött.
Växterna är tåliga och anpassningsbara men ger bäst blomning och skörd i soliga lägen. De klarar både vind, viss torka och – beroende på art – även vägsalt. Häggmispel är snabbväxande, långlivade och friska, vilket gör dem utmärkta för häckar, skyddszoner eller som mindre träd i trädgårdar med begränsat utrymme.
Flera arter och sorter används i odling, däribland olika bärgivande sorter som även marknadsförs under namnet saskatoon. Dessa kombinerar högt prydnadsvärde med goda skördar. Tidigare vanligt förekommande arter som spridit sig i naturen används idag mer restriktivt, och ersätts av bättre kontrollerade alternativ.
 |
| Häggmisplarna innehåller både växter för prydnad, växter vär häckar och så saskatoonsorterna vilka ger blåbärsliknande bär i massor. Saskatoon i trädform kallas ofta blåbärsträd och det förstår man ju när kvistarna dingnar av mogna blåbärsliknande vitaminrika bär. Att bären också har en smaktuch av blåbär gör ju saken ännu bättre. |
KLÄTTERVÄXTER: Fläckiga minikiwiväxter
Fläckiga klätterväxter, ofta kallade minikiwi, utmärker sig genom sitt dekorativa bladverk. Bladen slår ut i ljusgrönt och får med tiden mörkare toner, samtidigt som delar av bladen – främst hos hanplantor – får vita partier längs kanter och toppar. Under sensommaren skiftar det vita mot svagt rosa, och på hösten får växten gula till rödaktiga höstfärger.
Utöver bladverket producerar växterna även små, ätliga och aromatiska frukter. De diskreta vita blommorna som visar sig i början av sommaren doftar svagt av citrus och liljekonvalj. För fruktsättning krävs oftast både han- och honplantor, men det finns även självfertila sorter.
Minikiwi trivs i sol till halvskugga i mullrik, näringsrik och väldränerad men fuktighetshållande jord. De behöver en skyddad växtplats för god vinterhärdighet samt kraftiga stöd, eftersom de inte klättrar av sig själva. De passar väl på spaljéer, pergolor, portaler eller som marktäckare på större ytor.
 |
| Actinidia kolomikta sorterna, speciellt som här hansorter, har två, ibland trefärgade blad, därför kallas de också kameliontbuske. |
PERENNER: Ligularia (stånds) – kraftfulla sensommarblommare
Ligularior är stora och frodiga perenner som ger färg och volym i halvskuggiga lägen under sensommaren och tidig höst. De höga, gula till orangegula blomspirorna reser sig tydligt ovanför bladverket och är synliga på långt håll. Blomningen sträcker sig från juli till september, ibland in i oktober.
De stora bladen bidrar till ett kraftfullt uttryck och fungerar samtidigt som marktäckning som effektivt hämmar ogräs. Ligularior lämpar sig särskilt väl i större planteringar, längs kanter och i bakgrunden av perennrabatter. Beroende på art kan de bli från drygt en meter till närmare två meter höga.
För att utvecklas väl kräver de djup, humusrik och fuktighetshållande jord. De är omtyckta av pollinatörer som bin, humlor och fjärilar och bidrar därmed till den biologiska mångfalden. Många arter är mycket vinterhärdiga och vissa klarar även nordliga förhållanden.
 |
| stånds drar till sig mycket humlor och fjärilrar. Det är bra i dessa tider när biodiversitet är ett av nyckelorden. |
NYTTOVÄXTER: Trädgårdsjordgubbar – älskade och lättodlade
Trädgårdsjordgubben fortsätter vara en självklar favorit tack vare sin smak, sitt användningsområde och sin odlingsvänlighet. Förutom traditionella jordgubbsland kan den odlas i krukor, lådor, säckar och amplar, vilket gör den tillgänglig även för balkonger och små uteplatser.
Skördeperioden är vanligtvis cirka tre veckor, men genom att kombinera tidiga, medelsena och sena sorter kan skördesäsongen förlängas avsevärt. Förädlingen av nya sorter pågår kontinuerligt, med fokus på smak, sjukdomsresistens, vinterhärdighet och hög avkastning. Nya nordiska sorter kombinerar ofta god arom med robust växtkraft och jämn skörd.
 |
| 'Frida' (bilden) är en norsk jordgubbssort. Eftersom alla trädgårdssorter finns med i trendsortimentet återfinner du också en hel mängd gamla kända sorter som Polka, Senga Sengana, Bounty m.m. Också några nya finska sorter finns med och borde komma i butik till våren. |
.jpg)
.jpg)
.jpg)
